Ryhmäkotiin tutustuminen

Kävimme tutustumassa pääasiassa kehitysvammaisille suunnattuun ryhmäkotiin 13.5.2014.Paikka on rauhallinen ja viihtyisä. Asukkaita ryhmäkodissa on nelisenkymmentä, jotka ovat iältään 20-70 -vuotiaita, suurimmalla osalla on mielenterveysongelmia. Ryhmäkodissa eletään kodinomaista elämää: noin puolet asukkaista käy töissä (työtoiminta ja tuettu työ) ja muut osallistuvat ryhmäkodin arjen pyörittämiseen mm. auttamalla keittiötöissä ja siivoamalla yhteisiä tiloja. Jo pelkästään Helsingin diakoniaopiston kampusalueella olemme tottuneet kohtaamaan nk. valtaväestöstä poikkeavia ihmisiä, eikä heidän kohtaamisensa meitä hätkäytä. Koemme, että ihmiset ovat yksiöitä. Ihmiset ovat samanarvoisia mahdollisesta erilaisuudestaan huolimatta.Yllätykseksemme kuulimme henkilökunnalta, että asukkaiden keskuudessa ilmenee suvaitsemattomuutta, joka kohdistuu erilaisuuteen, esim. ihon väriin tai poikkeavaan sukupuolikäyttäytymiseen. Erilaisuus aiheuttaa usein kitkaa asukkaiden keskuudessa; mm kiusaaminen ja väkivalta on yleistä.Meille jäi kuitenkin vierailusta erittäin postiivinen mielikuva. Asukkaat ja henkilökunta ottivat meidät lämpimästi ja avoimin mielin vastaan - saimme käynnistä paljon irti.
terveisin Hille V, Helena J, Henriikka K.

Ryhmäkodin asukkaiden tuen ja ohjauksen tarve keskittyy pääasiassa lääkkeiden ja rahan käyttöön. Osaa asukkaista pitää muistutaa lääkkeiden otosta tai estää lääkkeiden väärinkäyttöä. Ohjaajien toimistosta asukkaat voivat aina tulla kysymään apua mieltä askarruttaviin asioihin. Asukkaiden kanssa keskustellaan, eikä heitä vähätellä eikä pakoteta mihinkään. Asukkailla on edunvalvojat, sillä ohjaajat eivät voi olla aina ajan tasalla niin monen asukkaan raha-asioista. Edunvalvontarahoilla asukkaille hankitaan heille välttämättömiä tavaroita ja asioita, kuten esimerkiksi wc-paperia. Asukkaat saavat käyttää töistä saadut palkkarahat mihin haluavat, mutta rahankäyttöä suunnitellaan asukkaan kanssa, jotta kaikkia ei tulisi käytettyä kerralla. Henkilökunta avustaa asukkaita kaikessa arjen asioissa, esimerkiksi ruokakaupassa asioinnissa, shoppailussa ja leffoissa käymisessä. Asukkaille haetaan aktiivisesti henkilökohtaisia avustajia. Asukkaille annetaan PCP-elämänsuunnittelukoulutusta, jotta he osaisivat tehdä päätöksiä itse, eivätkä aina turvautuisi ohjaajiin. Suuri osa asukkaista tarvitsee tukea myös hygienian ylläpidossa. Ohjaajat eivät pääasiassa tee hoidollisia töitä, joten asukkaita muistutetaan ja kehotetaan hygienian ylläpidosta.Moni asukkaista ei osaa lukea, joten oppimista yms. tuetaan kuvien käytön avulla.

Kirjoittanut Henriikka