Mitä opin?

Kurssilla opin ymmärtämään paremmin erilaisuutta. Ymmärrän paremmin miten erilaisuus tulee kohdata, enkä esim. tulkitse vilkasta lasta heti adhd-lapseksi. Ryhmäkodissa olisin halunnut tavata useamman kehitysvammaisen, sillä näimme heitä vain kolme. Kohtasin heidät hymyillen ja tervehtien, ja he tekivät samoin. Asukkaiden habituksesta sain mielikuvan minkälaisia ihmisiä he ovat; sosiaalisia, mukavia ja itsenäisiä. Opin näkemään asukkaan yksilönä, en näe pelkästään hänen vammaansa. Mielenkiinnosta haluaisin esimerkiksi nähdä jotkin juhlat ryhmäkodissa, ja katsoa miten asukkaat kohtaavat toisensa ja miten he käyttäytyvät. Opin uutta, kun kuulin miten itsenäisiä jotkin ryhmäkodin asukkaat ovat, esimerkiksi työssä käyvät. En muista elävässä elämässä törmänneeni koskaan kehitysvammaiseen työntekijään. Varsinkin nuorten asukkaiden arki, joista meille kerrottiin, kuulosti aivan normaalilta: omat jäljet on siivottava, ulos saa mennä silloin kun tahtoo ja kaveri tai seurustelukumppani saa yöpyä luona.

Ryhmäkotiin tutustuminen

Kävimme tutustumassa pääasiassa kehitysvammaisille suunnattuun ryhmäkotiin 13.5.2014.Paikka on rauhallinen ja viihtyisä. Asukkaita ryhmäkodissa on nelisenkymmentä, jotka ovat iältään 20-70 -vuotiaita, suurimmalla osalla on mielenterveysongelmia. Ryhmäkodissa eletään kodinomaista elämää: noin puolet asukkaista käy töissä (työtoiminta ja tuettu työ) ja muut osallistuvat ryhmäkodin arjen pyörittämiseen mm. auttamalla keittiötöissä ja siivoamalla yhteisiä tiloja. Jo pelkästään Helsingin diakoniaopiston kampusalueella olemme tottuneet kohtaamaan nk. valtaväestöstä poikkeavia ihmisiä, eikä heidän kohtaamisensa meitä hätkäytä. Koemme, että ihmiset ovat yksiöitä. Ihmiset ovat samanarvoisia mahdollisesta erilaisuudestaan huolimatta.Yllätykseksemme kuulimme henkilökunnalta, että asukkaiden keskuudessa ilmenee suvaitsemattomuutta, joka kohdistuu erilaisuuteen, esim. ihon väriin tai poikkeavaan sukupuolikäyttäytymiseen. Erilaisuus aiheuttaa usein kitkaa asukkaiden keskuudessa; mm kiusaaminen ja väkivalta on yleistä.Meille jäi kuitenkin vierailusta erittäin postiivinen mielikuva. Asukkaat ja henkilökunta ottivat meidät lämpimästi ja avoimin mielin vastaan - saimme käynnistä paljon irti.
terveisin Hille V, Helena J, Henriikka K.

Ryhmäkodin asukkaiden tuen ja ohjauksen tarve keskittyy pääasiassa lääkkeiden ja rahan käyttöön. Osaa asukkaista pitää muistutaa lääkkeiden otosta tai estää lääkkeiden väärinkäyttöä. Ohjaajien toimistosta asukkaat voivat aina tulla kysymään apua mieltä askarruttaviin asioihin. Asukkaiden kanssa keskustellaan, eikä heitä vähätellä eikä pakoteta mihinkään. Asukkailla on edunvalvojat, sillä ohjaajat eivät voi olla aina ajan tasalla niin monen asukkaan raha-asioista. Edunvalvontarahoilla asukkaille hankitaan heille välttämättömiä tavaroita ja asioita, kuten esimerkiksi wc-paperia. Asukkaat saavat käyttää töistä saadut palkkarahat mihin haluavat, mutta rahankäyttöä suunnitellaan asukkaan kanssa, jotta kaikkia ei tulisi käytettyä kerralla. Henkilökunta avustaa asukkaita kaikessa arjen asioissa, esimerkiksi ruokakaupassa asioinnissa, shoppailussa ja leffoissa käymisessä. Asukkaille haetaan aktiivisesti henkilökohtaisia avustajia. Asukkaille annetaan PCP-elämänsuunnittelukoulutusta, jotta he osaisivat tehdä päätöksiä itse, eivätkä aina turvautuisi ohjaajiin. Suuri osa asukkaista tarvitsee tukea myös hygienian ylläpidossa. Ohjaajat eivät pääasiassa tee hoidollisia töitä, joten asukkaita muistutetaan ja kehotetaan hygienian ylläpidosta.Moni asukkaista ei osaa lukea, joten oppimista yms. tuetaan kuvien käytön avulla.

Kirjoittanut Henriikka